Justiinsa joo, olihan pitkä tauko täältä ihan peljästysin kun tulin tänne ja katsoin viimisen päivityksen. Miten mä olen tämän nyt niin päästäny unohtumaan en sitten ymmärrä lainkaan. Tosin ihanaa kesääkin olen ollu viettämässä ja täytyy sanoa että tänä kesänä tuli hilluttua tavallaista enemmän poissa kotoakin. Mutta ei ne nämät tekemiset ole unohtunu sitten yhtään, päinvastoin tullu uusia lisää ja sitähän mä en tarvitsis yhtään kun entisissäkin on niin mahottoman vaikeaa valita mitä milloinkin haluttaisi tehdä. En mä ole parantunu sen suhteen yhtään että monen monta projektia on kesken ja odottamassa vuoroaan kun uudet pääsee aina jostain ihan ihme syystä kärkipaikalle. Välillä mä oikeasti tuskastun siihen itsekkin kun noiden keskenerästen töiden kasa vain kasvaa. Ja varsinkin viime aikoina se tuntuu jotenkin erityisesti kun tuntuu etten mä ole mihinkään tekemiseeni tyytyväinen, innoissani kyllä alottelen jotain juttua mutta sitten hetken kuluttua se jo tuntuu niin pläääh ja jää siihen. Mihin mun innostus tai mikähän lie mahtaa olla niin on kadonnut?

Ehkäpä osasyynä on se mun sisustus innostukseni, alotin sen kyllä jo viime vuonna halusin tumman sävystä olkkariin ja eihän sitä ole mahdollisuutta kaikkea kerralla hankkia ja laittaa niin ajatuksella että pikku hiljaa. Niin ei kyllä toisaalta saisi antaa mennä, tai ei ainakaan venähtää sitä vuoden mittaseksi sillä tänä kesänä mulle iski se valoisuus ihastus, haluankin vaalean sisustuksen !!! No onneksi kirppareita kierreltäessä mä löysin paljon valkoista kaikkea kivaa ja ihanaa ja ei kun paikoilleen huusholliin, mutta mutta....miksi se ei jotenkin sovikkaan meikäläisen silmään enään. Vaalea on niin jotenkin pliisu ja kolkon tuntunen että en kyllä tuntenut oloani kotoisaksi sellasessa ympäristössä. Ja ei kun taas sama vanha tumma sisustus takasin. Mä jo ehtisin hermostumaan ja ihmettelemään että mikä ihme mua mahtaa oikein vaivata kun mikään ei ole ollu nyt pitkään aikaan hyvin mun mielestä enkä tyytyväinen sitten mihinkään.

Sama ihan kaikessa käsityössä, ideoita on mutta kun ei oikein kiinnosta mikään, jotain toki on tehnyt ja näperrelly, mutta uskoisin että nekin on syntyny vain siitä tekemisen pakkomielteestä kun ei osaa käsiään antaa olla tekemättä mitään.  Tuntuu että nyt on joku solmu sisälläni estämästä mua pääsemästä alotusta pidemmälle missään asiassa kun jo tulee se ei kiinnosta fiilis. Heh, no sain mä sentään suurempitöiset poikien villasukat valmiiksi molemmille, vaikka toisessa parissa olikin sitten jo itsensä pakottamista tehdä ne loppuun, on sitten heti sukat valmiit kun kylmät tulee =) edes yksi hyvä asia sentään.